5 vinkkiä kirjoittajalle

Miten omaa kirjoitustaitoaan voi parantaa ja pitää yllä? Listasin viisi vinkkiä, joiden avulla pidän yllä ammattitaitoani kirjoittajana. Kerron samalla hieman itsestäni sisällöntuottajana, toimittajana ja luovan työn tekijänä. Paljastan myös mitä luettavaa yöpöydälläni on, millaisia virheitä tekstieni oikoluvussa useimmin löytyy ja millaisia lukijoita lapseni ovat.

Kirjoittamiani tekstejä kehutaan usein selkeiksi ja helppolukuisiksi. Niiden loogisesti etenevää rakennetta kiitellään, mistä olen tosi iloinen. Hyvän kirjoittajan yksi tärkeimmistä kriteereistä on osata tuottaa helppolukuista tekstiä, joka ei poukkoile tai sisällä outoja lauserakenteita.

Vähintään yhtä tärkeää on osata tuottaa elävää ja rikasta tekstiä. Sellaista, jota lukee mielellään, joka viihdyttää ja jonka haluaa ahmia loppuun asti. Parasta on jos on löytänyt selvästi oman tunnistettavan tyylinsä kirjoittaa. On hyvä merkki jos lukija tietää pelkän tekstin perusteella kenen käsialaa se on.

Tekstejä on tietysti erilaisia ja erilaisiin tarkoituksiin. Asiateksteissä ei pidäkään näkyä kirjoittajan persoona kun taas esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja nettisivujen artikkeleissa on hyvä antaa oman tyylin näkyä ja kuulua. Kolmas tärkeä pointti onkin se, että osaa tuottaa kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa tekstiä. 

Kirjasin ylös viisi vinkkiä kirjoittajalle. Näiden ohjeiden mukaan kehitän itseäni kirjoittajana ja tuotan tekstini. Toivottavasti niistä on sinullekin iloa.

Näin tulet paremmaksi kirjoittajaksi – 5 vinkkiä

Kirjoita

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Selkeä homma, eikö? Kirjoita mitä vaan ilman paineita julkaista tekstiä missään. Kukaan ei tietenkään estä julkaisemasta valmista tuotosta sitten, jos olet siihen tyytyväinen ja tiedät kanavan, johon teksti sopii. Kirjoittaminen pelkän kirjoittamisen vuoksi on hyvää harjoitusta, vaikka teksti jäisikin pöytälaatikkoon.

Kokeile myös kirjoittaa erilaisia tekstejä. Minulle ominta alaa ovat ehdottomasti keskipitkät artikkelit ja blogitekstit, fiilistelevät tunnelmakuvaukset, lyhyet tuotekuvaukset, sometekstit sekä tekstit nettisivuille. Jos reseptit lasketaan tekstiksi (miksi ei laskettaisi?) niin ne myös.

Tällä hetkellä runot, lyriikat ja novellit tuntuvat kaukaisemmilta, mutta uskotteko jos kerron, että olen kirjoittanut nuorena runokirjan? Taisi siinä olla ainakin yksi tarinakin sekä lyriikoita mukana. Isäni kokosi teksteistäni kirjan minulle yllätyksenä ja painatti niitä laatikollisen. Melkoinen yllätys!

Lue

Kirjoittamaan oppii tosiaan kirjoittamalla, mutta vähintään yhtä tärkeää on lukea paljon. Lukeminen jos jokin ylläpitää sanavarastoa, rikastaa kieltä ja pitää kirjoitustaitoa yllä. Lukemalla myös yleensä oppii jotain uutta, mikä ei ole koskaan pahasta.

Ei kuitenkaan pidä lukea vaan oppimisen takia, kuten itselläni on hölmösti tapana ajatella, vaan tarttua rohkeasti erilaisiin teksteihin ja lukea niitä inspiraation vuoksi. Kaikenlainen lukeminen tukee kirjoittamista, vaikka lukisikin silkkaa hömppää tai jotain mistä ei pidä.

Sen lisäksi että luen verkkojulkaisuja, blogiartikkeleita ja somejulkaisuja on minulla aina vähintään yksi kirja yöpöydälläni. Se voi olla oppikirja tai muu oman alan opiskeluun tarkoitettu teos tai jokin koukuttava romaani. Luen myös mielelläni lehtiä – Pirkka ruokaliitteineen on suosikkini. Mitä enemmän elämässäni on stressiä, sitä hömpempään luettavaan tartun.

Äitinä sydäntäni lämmittää ihan valtavasti nähdä omien lasteni lukevan paljon. He tarttuvat kirjaan joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja ovat ikäisiksiin todella taitavia lukijoita. Tokaluokkalainen tyttäreni tiedusteli, milloin hän voi lukea kirjan meidän aikuisten kirjahyllystä. Esikoululainen poikani nappasi hyllystä Rooman matkaoppaan iltasadukseen. Ei hän sitä sanasta sanaan lukenut, vaikka olisi ihan hyvin voinut.

Lepää

Vain levännyt mieli voi tuottaa luovaa tekstiä. Okei, joskus stressaantunut mieli tuottaa väkisin tekstiä kun on pakko, mutta paras lopputulos saadaan silloin kun lepoa ja kirjoittamista on sopivassa suhteessa. Tämä pätee kaikkeen luovaan työhön. Väsyneenä ei pysty keskittymään uuden luomiseen.

Itse huomaan että liika lepo passivoi minua enkä saa pientäkään asiaa aikaiseksi. Yleensä en kuitenkaan malta levätä “liikaa”, vaikka siihen olisi mahdollisuus, vaan ponnahdan ylös kirjoittamaan inspiraation vallassa tulevat ajatukset muistiin. Se lienee hyvä merkki siitä, että nyt on levätty tarpeeksi. Kun mieli on tarpeeksi tyhjä, on siellä tilaa tuottaa uusia ajatuksia.

Tämän seikan yritän pitää mielessä etenkin silloin kun esimerkiksi flunssa kaataa petiin. Tuntuu tosi pahalta maata sängyssä kun haluaisi tehdä jotain hyödyllistä. Silloin yleensä toitotan itselleni, että lepo on tärkeää työni kannalta. Jos keho on väsynyt taudin takia, on silloin aiheellista antaa sen ja mielen levätä. Samalla voi lukea vaikka kirjaa ja tadaa, sekin aika on käytetty hyödyksi!

Hio kielioppia

Opiskeluvuosistani alkaa olla jo sen verran aikaa, että huomaan hapuilevani välillä kielioppisääntöjen kanssa. Googletan lähes viikoittain jonkun sanan oikeinkirjoituksen tai muun kielioppisäännön (kuten juuri nyt sanan ”viikoittain” vai ”viikottain”).

Kielioppisäännöistäkin osa on jo muuttunut minun opiskeluajoistani, jolloin ainoa oikea tapa oli sanoa “alkaa tehdä”. Nykyään saa sanoa myös “alkaa tekemään”, mikä kuulostaa korvaani edelleen tosi väärältä.

Kielioppi voi olla myös tylsää ja toisaalta olen sitä mieltä, että välillä voi poiketa täydellisestä kirjoitusasusta tehdäkseen tekstistä persoonallista ja oman brändin näköistä. Tärkeintä on, ettei luettavuus kärsi. Sillä sitähän varten kielioppi pääsääntöisesti on olemassa. Tekstin täytyy olla helppolukuista, muuten sitä ei jaksa lukea, vaikka aihe itsessään olisi kuinka kiinnostava.

Oikolue

Halusin nostaa tämän tärkeän seikan vielä erikseen esiin. Oikoluku on salaisuuteni selkeisiin ja helppolukuisiin teksteihin. Luen tuottamani tekstit aina uudestaan seuraavana päivänä ja joskus vielä sitä seuraavanakin. Tämä teksti vaati kaksi oikolukukierrosta. Tärkeimmät tekstit luetutan ulkopuolisella ja vastaavasti oikoluen mielelläni myös muiden tekstejä.

On käsittämätöntä miten tekstin näkee toisena päivänä aivan uusin silmin. Vaikka olisin kuinka hionut ja lukenut sitä edellisenä päivänä, löydän tekstistä seuraavan päivän oikoluvussa lähes poikkeuksetta useita epäloogisuuksia, aikamuotosekoiluja, saman sanan liiallista toistoa ja ihan rehellisiä kirjoitusvirheitäkin. Sellaisia joiden julkaiseminen olisi nolottanut.

Yksi tärkeä seikka omien tekstieni oikoluvussa on liian pitkien virkkeiden pätkäiseminen lyhyemmiksi. Piste väliin niin johan on helpompi lukea. Jään helposti jaarittelemaan ja vääntelemään lauserakenteita vain koska osaan ja se on minusta hauskaa. Se vaan ei useinkaan palvele lukijaa. Lyhyemmät lauseet on helpompi lukea. Piste.